Välituuletus!

Niin on taas viikko vierähtäny. Monta kertaa on pitäny viime viikola kirijottaa, en vain saanu aikaseksi. Jospa taas kortisonipöllysä sais tekstiä aikaseksi.

Menny viikko on ollu vaihteleva, hyvästä olosta kuvotukseen. Viime keskiviikkona skarppasin, vaikka väsytti turkasesti. Oli Bikereiden Joulukirkko tuosa Vanhasa Kirkosa. Oli ihana nähä motskarikamuja ja toivotella Hyvät Joulut.
Torstai oli sit uupumusten uupumus päivä, huoh! Taysissa meni ties kuinka monta tuntia, oli säteitä, sairaanhoitajan tapaaminen sekä kriisihoitaja Susan luona kävin vähän juttelemasa.  Kyyneleet on ollu pinnasa, ei pahasta olosta vaan KIITOLLISUUDESTA. Tunnen niin suurta kiitollisuutta mun ympärillä olevista ihimisistä.. En ole osannut kuvitellakkaan  tätä tuen, kannattelun ja  välittämisen määrää, mitä oon kokenu näinä viikkoina.
Susan kans puhuttiin mun jaksamisesta ja tästä kun asun yksin. Hänkin varoitteli tulevasta huonosta ajasta. Oli sitä mieltä, että mun kannattais "tehdä" hoitorinki. Pyytää muutamia kavereita, jotka vois päiväittäin käyä kattomassa, kuinka voin. Vapaaehtoset vois huutaa HEP! Toki voin pyytää, olenhan onneksi oppinut pyytämään apua täsä vuosien varrela.
Kottiin tultuani olin ihan rättipoikkiväsyny, vajosin viien tunnin koomapäikkäreille. Ei mitään tajua ajankulusta. Onneksi nuo päikkärit ei vaikuta mun yöuniin.
Viikonlopun olin tosi voipunu, en tehny muuta kuin löhösin sohvalla, kattoin telkkaria ja torkuin. Onneksi poitsu kävi moikkaamasa ja vähän piristi lauantaita.
Kaikki syöminen etoi ja päätinkin,etten enää kiusaa ihteäni, mukavaa ihimistä.. Eväs meni viikonlopun ajan PeggySuun kautta,lukuunottamatta aamupuuroja. Hitto ku toi IsoSource haisee pahalle, tosin kaikki muukin haisee ja maistuu.
Kurkusa havaittavisa pientä ajoittaista kipua niellessä ja musta on tainnu tulla sihtikurkku, ei minkäänlaisia murusia sais olla. Pienen pieni pillerikin saa yökkäysrefleksin toimimaan ja veet vain valuu silmistä, yök! Muutaman Panacodin oon nyt parina aamuna ottanu, ihan varuiksi, ettei kipu pääse nousemaan kovin korkeile leveleile.

23.12 Jouluaaton aatto, mutta misä joulumieli?
Mie niin tykkään joulusta ja kaikesta joulun valmisteluista. Nautin, kun saan leipoa, tehä laatikoita, noista tulee jouluntuoksu kotiin. Ja nyt ei noita tuoksuja ole. Samala kaikki kiire jää jonnekin. Ehkä mie järkkään jotku jälkijoulut sitte kevväälä.
Aamusta Taysiin. Oli pakko tilata taksi, olin niin heikosa hapesa. Hyvä ku jaksoin 100 metriä kävellä ja rappuset sairaalasa teki tiukkaa. Onneksi pääsin pian pötkölleen, viimesen Sisplatiintipan ja eiku unten maille. Tipan mukana tuleva koritsoni antoi taas virtaa yli omien tarpeitten. Nautin tästä pöllystä juuri nyt, aivan ku oisin juonu pari lasia kuoharia, hyvä hiprakka.
Tulin linkkarilla kottiin, hain auton, kävin apteekisa, kaupasa, ihanan pitkä ja mieltä lämmittävä juttutuokio Kaisan kans ja pienelä happihyppelylä Outin kans.
Täsä päivänä muutamana oon yrittäny ajatella, kunhan tää viimenen kemo poistuu elimistöstä, siihen menee reipas viikko. Niin luulis,että olo alkais pikkuhiljaa koheneen, kun pahoinvointi helpottaa. Mie kyllä kipua kestän ja sitä on kuulemma lupeisa. Kurkku kuivuu ja nieleminen käy tosi vaikeaksi.  Onneksi siihen on hyvät kipulääkkeet.
Pai tö vei, edelleen kaulan iho on lähes muuttumaton ja yleinen ihmetyksen aihe tuola sairaalasa. Pitäs kuulema näkyä palamisen ja kuivumisen merkkeja. Kiitos BiodrogaMd:n tuotteiden, ei näy mittään.  Oon tainnu saaha uusia asiakkaita, kun ovat vakuuttuneet tuotteista, joilla oon tehnyt töitä jo vuosia enkä tuu vaihtamaan.

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa ja lämpöistä Joulun aikaa!





Kommentit

  1. Hyvää Ja Rauhallista Joulua Tarjalle ja kaikille Teille jotka ootte tästä hänen elämästään kiinnostuneita.
    -Vesa-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taustoja

Puoliväli lähestyy