Toinen elämä

Maanantai- ilta 16.12.2019 Kirjottelen nyt kortisoonipöllyssä, ei väsytä ei ja energiaa riittää ! Nyt on puoliväli ohitettu! Vain YKSI Sisplatiini - tippa enään ja 15 sädetystä jäljellä, 20 takana! Ompas ollu aivan huikean hieno päivä tänään kaikkinensa, mutta tästä päivästä sit ihan lopussa. Kokeilen kirjoittaa Rovaniemen murteella tämän tulevan päivityksen, ottakaa selvää ja ois kiva saada kommenttia, kannattaako jatkaa murrekirjoitusta. Haluaisin säilyttää oman murteeni. 12.12. Käynti lääkärilä, puolivälitarkistus. Lääkäri oli näkemäänsä enemmän kuin tyytyväinen. Kerroin tuola edellisesä postauksessa pelostani lääkkeisiin ja kuinka nää syöpähoidot eesauttasivat uusien syöpien syntyä. Näistä juteltiin, ja hän "avasi" lääkkeet mulle sekä kertoi kaiken selekokielelä syövän synnystä ja tilastojen avulla selekeytti asiaa. Pitkälä aikavälilä syöpähoiot lissäävät uuen syövän syntyä n. 02-1,2 % versus syöpää sairastamattomat. Täå tieto helepotti huomattavasti oloani. Sit

9. 12 Kello lähestyy puolta yötä, välillä väsyttää, välillä ei. Onneksi ei tarvii aamulla herätä aikaseen, vaikka itseni tuntien viideltä viimestään pirteä kuin peipponen Aamusta oli taas sisplatiini-tippa, neljäs kerta jo, kaks vielä jäljellä. Aamulla en uskaltanu ottaa sitä Olanzapinia, kun edellinen maanantai on tuoreessa muistissa. Sädepolilla oli sama hoitaja ottamassa mua vastaan kuin viikko sitten. Kyseli kuulumiset sun muut. Edelleen mulla inhottaa tuo tipan laitto ja pyysinkin, että hän hakee toisen hoitajan laittamaan kanyylin. Pahoittelin ja siinä vähän lupailin, että katotaan viikon päästä, josko hän pistäis...Viereiseen petiin tuli mies tippaan ja tää hoitaja yritti ainakin neljä kertaa kanyylia herran käsivarteen onnistumatta.. mitäpä luuletta, annanko pistää?!  Nää maanantait on mulle rankkoja, itketti. Olin lukenut Aamulehestä suun hoidosta ja mitä kaikkea sielä suussa voi olla. Oli myös muutama rivi kielisyövästä. No, eihän se muuta tarviinnut, kun tajuntaan iski

2. - 5.12 Julkaisin eka osan blogistani 30.11 ja olen niin onnellinen saamastani palautteesta ja tsemppiviesteistä. Tiedän, että ympärilläni valtavasti hyviä, ihania ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia <3 He kannattelevat, kiitos heille ! Yritämpä tässä taas niputtaa kuluneen viikon Eipä alkanut maanantai ruusuisesti,ei! Kotona otetttu Olanzapin sytostaatin oheislääke saa mun pään sekasin. Aamupäivällä tippaan. Jälleen kerran nukahtelin linkkarissa, heräsin vähän ennen sairaalaa. Täytynee sanoa kuskille, että herättää. Hyppäsin linkkarista ulos ja tartuin lyhtypylvääseen, mahtoi ihimiset kattoa pitkikseltään.  Mitä väliä! Menin osastolle, huonovointisena ja pahantuulisena. Kaikki harmittaa. Hoitaja tulee tippapullojensa kans. Kysyin, onnistuuko tipan laitto eka kerralla? Ei uskaltanu luvata eikä onnistunut. Itketti. Kehtas vielä kysyä, voiko yrittää uudelleen? No ei todellakaan! Mie mikkään harjotuskappale ole! Olin jopa vähän ilikiä, tahtomattani. Onneksi älys hakea toisen hoi

Elämää nielurisakarsinooman varjossa. Yritän tämän blogin myötä tuoda ajatuksiani ja tunteitani esille matkalla kohti tervehtymistä. En ole moneen monituiseen vuoteen kirjoittanut oikeastaan mitään, joten opetteluksi menee :) Oppimassahan täällä ollaan. Suokaa anteeksi kirjoitusvirheet sun muut. Asiat eivät ehkä ihan tule oikeassa järjestyksessä, mutta koittakaa saada selvää. Uskon myös,että tämän matkan aikana kirjoitustapani "jalostuu" itseni näköiseksi. Mie opettelen :) Minusta Olen 57- vuotias nainen, tuore tamperelainen,lähtöisin Rovaniemeltä ja sisimmältäni tulen aina olemaan lapinlikka. Kerron mitä kaikkea ihanaa on tapahtunut, kun tammikuun viimeisellä viikolla tuli TUNNE  ja suustani pääsi sanat " mitäpä, jos myisin kaiken pois ja muuttaisin Treelle?" Asiat alkoivat vyöryä hurjaa vauhtia eteenpäin ja sain "merkkejä" että olen oikealla tiellä. Tuli pari työpaikkaa, kodin sain myytyä, muuttoapu tuli ilman pyytämättä, uusi koti löytyi täältä H